buzzabuzza!

Mä en halua mainostaa mun blogissa mitään. Bannerissa. Raha on aina kiva, mutta blogista tulee ulkoasullisesti ruma. (On toki hienojakin banneri-ilmoituksia.)

Ilmainen tavara on kiva juttu. Taas tuli Leafilta Xylitol-tuotteita! Liityinkin toverini Sonjan innoittamana Buzzadoriin. Kampanjassa nyt on Santa Marian uudet Tapas tuotteet. Minun pitäisi kokkailla niistä, jakaa reseptejä jne, blogissani. Tuotteet tuli viikko sitten ja tämä on ensimmäinen postaus aiheesta. Matkat sotki buzzailujani. Olenkin päättänyt, että liika on liikaa vaikka ilmaista onkin. Buzzaus vaatii omistautumista, eikä sille nyt ole aikaa. Yritän värkätä tapaksia ja kuvata ne tänne. Sekä kertoa toki mielipiteeni mausta! Sen jälkeen eroan sanansaattajan tehtävästäni. Noh, ainakin kokeilin.

Blogia varten tulevat yllätykset on mukavia kun niitä ei osaa odottaa, eikä niistä postaaminen ole pakollista. Buzzadorina toimiminen on työtä joka ei nyt mahdu elämääni. Suosittelen aktiivisille ihmisille lämpimästi!

Krakova

Siemailin teetä ja mutustelin näkkäriä kakkaisessa kodissa. Tuskastelin lasten kanssa ja suutahtelin siipalle. Ehdin olla kotona 1 1/2 päivää. Eilen illalla tulin yöunille Krakovaan.

Kaupunki on hemaisevan kaunis. Valloittava ja liikuttava pikkusiti.

En silti malta odottaa arkeen paluuta. Matkustelu syö minua kyllä.

Baltsu

Parisen vuotta sitten olin pahasti myöhässä. Kaikki Balthazarit oli menneet muiden lapsille. Kun taas tammikuussa ahdistelin LuckyBoySundayn tekijöitä, sain kuulla että Baltsu tulee kauppoihin uudelleen helmikuussa. Kuukaudet vieri ja kävin silloin tällöin kurkkimassa jälleenmyyjien sivuilla. Toukokuussa tärppäsi ja tänään Balthazar saapui muikeine ilmeineen kotiin.

Mun mielestä pehmolelu pitää hankkia jos sitä odottaa kaksi vuotta. Eli kun niihin rakastuu selittämättömistä syistä, kuten Donna Wilsonin etanaan.

Leevi halusi viiksiäijän koska Aapolla on Sad Joe. Käy.

Sumussa mennyt viimeinen krapula-aamu Barcelonassa vei neitsyyteni. Tatuointien suhteen siis.

Tämä tapahtui, ainakin jos uskomme kuviin sekä "filmillä", että peilissä.

Olemme melkein hengissä.

Barcelona

Väliaikapäivitys ohoi Suomi!

Yksi päivä takana. Shoppailua koko päivä. Ramblan Boqueriasta aamupalaksi hedelmäkipot ja vadelma-ananas-tuorejuomat ja siitä painamaan kauppoja. Jösses.

Nyt kyykimme apartementoksessamme Gotican alueella ja juovumme hieman. Ihanan Sopitifyiskelmäpotpurin jälkeen suuntaamme perjantain kunniaksi radalle. Heilutetaan pyllyä lämpöisen Barcen kunniaksi. Muistelemme Picassoa ja Gaudia.

Ostin 8-packin Karhua kylmään siipalle. Ihan siitä syystä, että hän jää tänne lasten kanssa kun minä huomisesta alkaen kittaan sangriaa Barcelonassa. LOMALOMALOMA. Anteeksi nyt kielenkäyttö, mutta aion vetää perseet elämäni ensimmäistä kertaa ulkomailla. Kun tekee parikymppisenä lapset, opiskelee ja aloittaa työelämän yrittäjänä, ei paljon matkustella ilman äitiä. Mamma (no ja isi myös) on kuskannut ja etenkin kustantanut minun reissuni tähän asti. Tanssimatka Jenkkeihin on nuoruusvuosieni ainoa reissu ilman vanhuksia. En valita. En kaipaa teinikännireissua ilman rahaa Bulgariassa, vaan odotan innolla tulevia reissuja ystävien kanssa. Saa syödä hyvin, juoda jos jaksaa ja levätä. Hemmetti sitä arvostaa omia lomia miljoona kertaa enemmän kun on lapsia. Lasten kanssa reissaaminen on myös ihanaa, erilaista kuitenkin.

Nyt lähtee Kaisu. Mulla ei ole mitään muita odotuksia reissulta kuin hauskuus. Haluan, suorastaan vaadin, että meillä on hauskaa. Toki paskaakin pitää olla, eihän se ole matka eikä mikään ilman kommervenkkejä. Barcelona on molemmille jo entuudestaan tuttu, joten keskitymme shoppailuun, ruokaan, juomaan ja hengailuun. Käyskentelyyn, kuten Tea sen sanoisi.

Siipalle nostan tässä silti hattua. Se on mulle normaalia, että hoidamme lapsia tasapuolisesti. Nyt vain kävi niin, että tähän tuli putkeen vähän muitakin reissuja ja siippa lomailee kotona lasten kanssa melkein kaksi viikkoa yksin. Olen päivän siinä välissä kotona, sitten pari viikkoa ja taas tää lähtis. Sitten ollaankin melkein jo heinäkuussa ja lähdetään koko konkkaronkka yhdessä.

Tämäkään loma ei ole aivan täysin loma. Jos silmiin osuu mahtavia paikkoja, kuvaan ja lähettelen niitä eteenpäin Mondolle. Ei stressiä kuitenkaan. Sorono!

Punavuorenpeikko lopettaa(lopetti?) Jumbossa. En ehtinyt herkkuapajille välittömästi, mutta kun kuvaus sattui Jumboon päätin käydä rääppiäisissä. Oli siellä vielä jotain jäljellä ja mukaani tarttui jo aiemmin ihailemani Molon takki Aapolle, sekä söpöt Katvigin shortsit.

Olen ihan hyvä tekemään itse käsilläni. Mulla ei vain ole sitä geeniä joka haluasi käyttää siihen aikaa. Turhaudun jos ei tule valmista heti ja nopeasti. Äiti kutoo. Se kutoo kauniita, koruttomia sukkia ja lapasia. Kutoo se muutakin. Ja kutoo muuten mulle joskus vielä sen villatakin. PAKOTAN! (Voisit aloittaa äiti jo! Tee vaikka synttärilahjaksi. Mä tuon langat, tulee halpa lahja. Maksaa sulle vain muutaman kirosanan ja toistakymmentä iltaa puikot kädessä.)

Minä vien herkkulankoja ja mamma neuloo.

Se tekee muutakin. Ostin joskus Marimekon alesta Leeville pipon, pian huomasin että kun sen "purkasi" se oli järisyttävän yksinkertaisesti tehty. Olen tehnyt pipoja sillä kaavalla useita pojille (sen voisi joskus täälläkin postata..) Äiti oli ostanut ihanan väristä raitakangasta, pyysin saada sitä jotta tekisin pipot. Seuraavalla kerralla pipot oli jo tehty. Saumurilla suhautettu. Ne on paljon hienommat kun joku muu tekee, itse näkee pelkät virheet.

Äitienpäivänä sain lahjaksi taidetta. Hävettää myöntää, mutta alempi laittoin minut kyynelehtimään, ylemmät vain ilahdutti syvästi.

Ylemmät sain lapsilta, yllätys. Leevin kortin takana oli pari valhetta "äitin kanssa on kiva askarrella". Öö. Ei me askarrella. :D Mutta niin ihania kommentteja, että vaikka olisivat valheita, uskon ne. Aapon kukka on mitä mainioin. Idea on myös kiva, yksinkertainen mulla hauska!

Alempi oli totaalinen yllätys, jonka ovela Tea oli vienyt ylös vuoteelleni odottamaan äitienpäiväaattona. Taideteoksen nimi on "this is a beautiful landscape". Tea ylisti kortissa minua. Sehän mulle passaa aina. Kun aloin tutkia teosta, löysin sieltä karvaisen ruuminosan, ryppyisen nännin, ihoa ja karvoja. Kiitos Tea.

Tea Lindroos on taiteilija josta me vielä kuulemme. Kunhan hän saa sen läskiperseensä kunnolla liikkeelle ja alkaa myydä itseään. Onneksi sillä on hullumarkkinoijakaisu tiimissään.

Hän hengittää suu auki. Hän on ollut kipeä kohta viikon. Lauantaiyönä valvoin, joskos saan äitienpäivälahjaksi kuolleen lapsen. Hengitys oli niin ripeää ja hapetonta. Sunnuntaina diagnosoitiin haukkuvan yskän perustella kurkunpääntulehdus. Spiiran ja kortisonin (olikohan se sitä..)  jälkeen haukuttiin yskien hetki ja sitten virun muutti muotoaan. Nyt meillä ollaan limakeuhkona ja nenäliinoja kuluu!

Helpompi kuin viime kerralla. On selkeästi isompi. Mutta siippani sanoi "Sä oot Aapo kyllä niiin jumalattoman raskas tyyppi kipeänä!" Kyllähän häneen sattuu, mutta jösses kun ne tajuaisi nukkua ja olla aloillaan! Aapon ruokavalio on ollut viikon ajan melko monipuolinen.

AAPO MENU

Maitoa  1 litra päivässä

Nothing else.

Turussa laulettiin laulukirjasta. Tajusin siinä vasta, että meillä ei ole laulukirjoja. Osaan viisi lastenlaulua ja laulan niitä joka päivä, ees taas. Marssin kauppaan ja hankin pari laulukirjaa. Nyt meillä lauletaan jotain muutakin kuin leipurihiivaa, laivaa tai matolaulua. Olen myös mestarillisen lahjakas keksimään itse sävelmiä jos ei ole tuttu laulu. Siippa kiittää.

Olen taas aika niillä rajoilla, että hautaan blogin visusti mullan alle. Ei minulla ole mitään asiaa. Ja jos on, en uskalla sanoa niitä täällä koska ihmiset suuttuu. Ehkä pari vuotta turhanpäiväisestä toimittamista on tarpeeksi.

Iina Thieulon tiivisti sepustukseni leipähimostani ihanasti Mondon Ruoka ja Matka lehteen.

"Elää leivällä ja rakastaa pienleipomoiden ehtaa ruisleipää, jota haukatessa hampaat ovat lähteä. Omatekoisesta leikkuulaudasta tuli kuitenkin niin nätti, ettei Kaisu malttaisi käyttää sitä leivän leikkaamiseen."

Toivottavasti saamme ensi vuonna maistella uutta lehteä! Tämä on herkku ja ansaitsee ehdottomasti paikkansa keittokirjahyllyssä viime vuoden lehden vieressä.

Musta on ihanaa kun pehmoeläimet on tänäpäivänä nättejä. Etana muutti meille kuukausi sitten kun mammalle jäi shoppailuaikaa kahden kuvauksen väliin. Täysin heräteostos, mutta täydellinen rakastuminen välittömästi. Lapsethan ei tästä pidä, tietenkään. Se on kuulemma pelottava. Mun mielestä se antaa toughlove. Suukkoja kera hampaiden siis!

Vappu oli villi. Syötiin ähky jäätävässä ilmassa. Tea oli ostanut hulluja vappuhiluvitkuttimia, kuten vesi-ilmapalloja, joita hänen siippa täytti kylppärissä ainakin tunnin. Lapset tuhosi ne minuutissa.

Korkattiin grilli ja ihmeteltiin uusinta kaveripiirivauvaa.

åbo

Olimme Turussa. Lauran pesueen luona viime viikonloppuna. Matkat meni todella hyvin. Ajoitettiin ne uniin ja takaisintullessa pojat nukkui molemmat koko matkan. Leevi toki uhosi lähtiessä "mä en sit nuku päiväunia" ja me kikateltiin kun sammui heti tankkauksen jälkeen.

Minulta kysyttiin mitä me teimme Lauran luona. Me syötiin. Tehtiin yhdessä ruokaa ja syötiin. Käytiin puistossa ja oltiin heidän pihalla. Pääasiassa syötiin ja höpöteltiin. Juuri paras lapsiviikonloppu. Tuliaisiksi vietiin juustokakkua (tämä oli vaatimus, jotta pääsen ovesta sisään) ja vadelmamelbaa. Lauralle piti tietenkin tuoda alkoholiton valkkari. Siippa osti auringonkukansiemeniä(?), mutta ne unohtui kotiin. Hänen piti myös viedä oman bändin paita, mutta sekin jäi. Siipan muisti alkaa erehdyttävästi muistuttaa anopin muistia.

Ajellessani kotiin mietin, että voisin olla valmis tälläiseen reissuun itsekseni. Siis yksin lasten kanssa. Meidän on todella vaikea sopia tälläisiä koska siipalla on kahden kuukauden aikana yksi vapaa viikonloppu. Jos matkat ajoittaa uniin, se voisi toimiakkin. Leevi pystyy auttamaan Aapoa jos tarve vaatii.

Aamupalaksi en uskaltanut ottaa imetysteetä, joten turvauduin kahdeksasta teelehtipussukasta jouluteehen (ainoa tummavaihtoehto) joka oli mennyt vanhaksi 2010. Hah. Lauran kaverit hei, älkää viekö vihreää teetä enää yhtään pussukkaa lahjaksi. Niitä ei juo siellä kukaan. Terveisin "ne seitsemän pussia Lauran kaapista".

  

Aamupala ulkona. Kun on kesä, teen tätä joka päivä. Ainoa ongelma tässä on enää se, että rahat riitti ennen Vappua hakemaan parvekkeelle pöytä ja tuolit, mutta se iso pöytä odottaa hakemistaan kaupassa. Rahattomuutta valitellessani muutama on todennut, että no tällä kalustolla meette tän kesän.. EI MUUTEN MENNÄ. Syödään vaikka ryynejä, mutta niitä syödään normaalin pöydän ääressä, eikä tuollaisen pikkuisen, mihin ei mahdu mitään.

Kun se pöytä tulee, tuohon terassille ei mahdu mitään muuta, mutta saadaan syödä ulkona, kaikki. Syöttötuoli pitäisi vielä jostain pierasta kuopukselle. Kaiketi se löytyy vanhempien aarreaitasta, vintiltä.

Tuo kaunis peltipöytä ja tuolit on Ikeasta, halpaa ku saippua. Ostin samalla alas pyöreitä jakkaroita neljä kappaletta. Pinottavia, juuri hyviä jos sattuu olla paljon pyllyjä vailla istuinta. Nyt enää mietin kuinka kuumia noista tulee auringon paistaessa. Istuintyynyjä siis hakemaan. Tsiisus. Ulos mennöö kyllä rahaa tänä vuonna. Ensi vuonna vasta sitten meneekin. Varallisesti hyvä, että meiltä on kielletty takapihan tekeminen.

makkaralla

Ostin ensimmäiset kaksi sukkaa makkaralla jalallisena. Ajattelin kerätä näitä muutaman (erivärisiä!). Saa tuoda lahjaksi!

avainpiilo

Ei tulisi minusta maalaria, ei varmaan edes maalarinvaimoa. Ha!
Uusi avainkaappimme sai pintaan lohta, kuten jakkarakin. Se tuli jäädäkseen. Hei mutta eihän maalia hukkaan heitetä! Jaksoin maalata sisältä vielä vähän paremmin tuon kuin tuossa ylimmässä kuvassa.. Ulkopuolelta se on very fine, sisällä on vähän valkoista, ei jaksanut enää.

Nyt kun vielä muistaisi ottaa avaimet sieltä mukaan. Molemmat ollaan lähdetty ilman avaimia, kun puolisen vuotta kuljettiin avaimet aina taskussa/laukussa. Kaiketi tähänkin tottuu.

Niin. Kaappi on siis uusivanha lääkekaappi. Löysin osto&myynti puodista lähes ilmaiseksi. Hylly oli juuri oikealla korkeudella (halusin paikan navigaattorille). Halpa se oli siksi, ettei siinä ollut avainta tallessa. Olinkin juuri ajatellut etten pidä avainta tuossa kaapissa kun sen jostain löydän, joten se oli aivan passeli löytö! Sisälle ostin kylppäriin tarkoitettuja liimattavia (sillä tarratyynyllä) pikku koukkuja.

Niin kekejä.